Elonmerkkejä hiljaisuusviikkojen jälkeen

Viime viikkoina on kärsitty vähän inspiraation puutteesta kirjoittamisen suhteen. Tätä on pitänyt vähän pohtia, mistä se johtuu. Nykyään kaikki muutos omassa itsessä nostaa jotenkin omat tuntosarvet pystyyn ja siltä alkaa miettimään syitä muutoksen takana. Ja onko muutos omassa toiminnassa seurausta jostain isommasta asiasta pinnan alla. En oikein tiedä. Välillä tulee tunne eri tilanteissa, että menee fiilis sinne viime syksyn tilanteisiin. Mutta toivotaan parasta, ettei menisi.

No mutta mitä muuta kuuluu? Edellisestä kirjoituksesta on tosiaan tovi jos toinenkin. Syitä tähän on osittain inspiraation puute, mutta osittain rauhallisen ajan puuttuminen, jolloin olisi voinut kokonaan keskittää ajatuksensa kirjoittamiseen. Nyt sellainen aika löytyi. Mutta, kaiken kaikkiaan menee ihan hyvin. Ei mitään järisyttävää suuntaan tai toiseen. Kevättä kohtihan tässä jo mennään hyvällä vauhdilla, se tuo aina väkisinkin valoisuutta ja positiivisuutta arkeen.

Bongataan ja kuvataan

Tänä viikonloppuna on bongailtu. Tuolta Facebook-sivustolta löytyy kuvia, ja laitan niitä joitakin kohta tännekin galleriaan. Ensimmäistä kertaa osallistuin Pihabongaus-tapahtumaan, eli tuli tarkkailtua pihapiirissä esiintyviä lintulajeja. Muutamia näkyi, ja lisäksi ensikohtaaminen koskikaran kanssa Urpolan luontopolulla. Pari viikkoa sitten tuli otettua kaverin kanssa irtiotto arjesta Himokselle, ja siellä käytiin myös moikkaamassa hirviä, poroja ja täpläkauriita Hirvikartanolla. Aika hieno ja tunnelmallinen paikka, kannattaa käydä jos osuu matkan varrelle.

Tammikuussa on tullut vietettyä myös yksi pitkä viikonloppu mökkeillen Saimaan rannalla. Upeat jääkelit, sieltä tämä seuraava kuva. Ulkoilua, saunomista ja takkatulen loimua. Aika rentouttavaa, jo pelkästään siksi, että ottaa etäisyyttä kaupunkiympäristöön valoineen ja äänineen. Jotenkin kaikki se arjen juokseminen eri suuntiin jää pois, ja tulee automaattinen rentoutumisreaktio. Ei vastaantulijoita, vain luonto ja hiljaisuus. Pitää ottaa uusiksi joskus lähiaikoina.

Suunnitelmista toteen

Alkuvuodesta tuli lupailtua aktivoitumista liikunnan suhteen. Sinne suuntaan on menty, olen yrittänyt käydä pari kertaa viikossa lenkillä ja pari kertaa viikossa salilla. Ja hiihtämään olisi tarkoitus sännätä alkavalla viikolla. Vielä on kyllä tekemistä siinä, että alkaa tulla tuo treenin säännöllisyys selkärangasta, välillä se tuntuu olevan pakkopullaa. Mutta suunta on kuitenkin oikea. Kuten silloin vuodenvaihteessa suunnittelin, jätetään nyt se sali vähemmälle ja panostetaan tuohon aerobiseen, niin sillä asenteella mennään, että saa tuota kuntotasoa vähän hinattua ylemmäksi. Kyllä se tästä.

Ai niin, en nyt tainnutkaan kertoa joulukuussa, mikä suunnitelma tehtiin silloin masennuskontrollissa. Niin, koska tilanne oli niin hyvä, katsotaan maaliskuussa tilanne ja jos ei ole yhtään takapakkia, niin toukokuussa voisi alkaa pudottelemaan lääkitystä pois. Tämä siis JOS ei ole yhden yhtä askelta otettu taaksepäin. Katsotaan, so far so good.

Tästä tuli nyt tällainen tasaisen tylsä päivitys, mutta kiitos, kun jaksoit lukea. Herätellään tätä kirjoitusfiilistä lisää jatkoa varten.