Olin lähes koko elämäni ollut vähän kateellinen ihmisille, jotka olivat omasta mielestäni luonnostaan luovia. Osasivat piirtää tai maalata, tehdä asioita käsillään, joista vain aina tuli taideteoksia. Ja itsessäni en nähnyt yhtään tällaista luovuutta. En osannut tehdä taidetta kuvataiteen tunneilla, kirjoittaa lumoavia tarinoita tai tehdä käsitöitä. Mutta mitä on luovuus? Onko se sitä, että kykenee luomaan itse jotain? Vai sitä, että osaa säveltää musiikkia tai maalata tauluja? Se on ehkä yleinen stereotypia, että se on juuri näitä kaikkia. Mutta luovuus on paljon muutakin.
Uskallanko päästää irti?
Uskon siihen, että jotkut ihmiset ovat luonnostaan luovia, tai heille on helppo tehdä asioita omalla tavallaan ja luoda uutta. Mutta olen viime aikoina alkanut uskomaan myös siihen, että me kaikki olemme omalla tasollamme luovia. Koska me kaikki osaamme ajatella, ja meillä kaikilla on mielikuvitus. Usein vain emme uskalla päästää luovuuttamme irti, koska ajattelemme liikaa, mitä muut ajattelevat, tai tuleeko lopputulos olemaan kaikkia miellyttävä. Koska eihän mikään asia koskaan miellytä kaikkia. Eikä tarvitsekaan. Tärkein asia oivaltaa luovuudessa on se, että teemme asioita sillä tavalla kuin itse asian näemme. Tärkeintä ei aina ole se lopputulos, mihin luovuus johtaa, vaan se matka, jonka toteutamme oman luovuutemme rajoissa.
Kun päästämme itsemme irti luovuuden kanssa, meidän on mahdollista tehdä vaikka mitä. Luovuutta on sekin, että teemme jonkun asian eri tavalla kuin ennen. Tai ajattelemme jostakin asiasta eri tavalla, tai laajemmin kuin ennen. Hyvä mielikuvitus auttaa luovuudessa, mutta myös se, että kuuntelemme. Kuuntelemme itseämme ja mitä tunteita jokin asia meissä herättää. Tunteiden kautta voimme luoda uusia asioita.
Luovuuden herättäjät
Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt itsestäni paljon luovuutta. Tai ehkä suostunut näkemään sen luovuuden, mikä minussa on. Olen kirjoittanut. Oli se sitten kirjoittamista someen tai tähän blogiin, olen kuitenkin kirjoittanut, vaikka en ollut varma osaanko. Ja yllättäen sain palautetta, että minulla on sana hallussa, tai osaan kirjoittaa asiat auki hyvin. En tiedä. Ehkä. Tapani kirjoittaa on kuitenkin minun tapani. Jotain lukijaa se voi miellyttää, ja jotain toista ei. Se on kuitenkin minun tapa ilmaista itseäni, tai ajatuksiani. Se on minun luovuuttani.
Luovuutta, tai itseni ilmaisemista, toteutan myös kuvaamalla. Saan nykyään usein paljon visioita siitä mitä näen ympärilläni. Näen esimerkiksi jonkun tietyn puun metsässä, josta minulle tulee visio, miten haluan sen kuvassa esittää. Siinä puussa on jokin elementti, joka vetoaa minuun, minun tunteisiin ja luovuuteen. Sitten toteutan sen. Ja minulla on nämä tietyt elementit kuvaamisessa, jotka vetoavat minun luovuuteen voimakkaasti. Kuten vesi, lumi, jää ja taivas. Ne ovat minulle jostain syystä kiehtovia, ja niitä usein näkyykin kuvissani.
Valokuvaus on tuonut elämääni paljon luovuutta, ja sitä kautta uskomattoman hyvää oloa. Se on myös yhdistänyt minut luonnon kanssa vahvemmin kuin ennen. Kaikki tiedämme, että luonto on terapiaa ihmismielelle. Se vie hetkeksi pois arjesta ja tarjoaa hiljaisuutta, jossa voimme rauhoittua ja hengittää helpommin. Sitten taas jaksaa palata siihen arkeen.
Ilmaise ja välitä tunteita
Luovuus on itsensä ilmaisemista. Tai uusien tapojen tuomista johonkin tuttuun, erilaista ajattelutapaa. Luovuus on myös sitä, että tunteille annetaan valta jossain tekemisessä. Se voi olla vaikka niinkin arkipäiväinen kuin ruoanlaitto. Kun aloitat tekemään ruokaa, et tiedä lopputulosta, vaan annat luovuudelle vallan. Lisäät pannulle sitä mitä sinulla on ja mikä tuntuu hyvältä. Ja lopputulos voi olla uskomattoman herkullinen. Tai lähdet ulos luontoon, ja kuljet sinne minne sillä hetkellä haluat. Ja jos siltä tuntuu, pysähdyt ja istut kivelle ja vain kuuntelet luontoa. Sitten jatkat matkaa.
Kannattaa välillä miettiä, miten sinä olet luova. Koska omasta kokemuksestani voin kertoa, että omaa luovuutta on joskus vaikea havaita. Itsellenikin joku muu kertoi sen, minkä jälkeen vasta ymmärsin, että ehkä minäkin olen luova. Itsensä ilmaisu on tärkeää, ja siihen on lukemattomia keinoja. Ja minusta se on äärimmäisen palkitsevaa. Siitä tulee uskomattoman hyvä ja vapauttava fiilis. Kun pystyt välittämään palan omaa ajatteluasi ja tunnetilaa johonkin mitä teet.
Usko omaan luovuuteesi. Se antaa varmasti sinullekin paljon. Minulle se on avannut ihan uuden elämän.
HEIJASTUKSIA VEDESSÄ 