Taas se kohta alkaa. Uusi vuosi. Minulla ei ole koskaan ollut tapana tehdä uudenvuoden lupauksia. En ole nähnyt järkevänä luvata asioita ajasta, josta ei tiedä varmuudella mitään. Ellei omaa ennustajan lahjoja. Suunnitelmia voi tehdä, mutta nekin monesti muuttuvat. Päätöksiä voi tehdä, ja tehdä kaikkensa pysyäkseen niissä. Mutta ei kukaan voi täysin ennakoida, mitä seuraavan vuoden aikana tulee tapahtumaan. Eikä sellaiselle ole tarvettakaan. Koska silloinhan elämä olisi aika tylsää. En siis tälläkään kertaa tee lupauksia, koska uskon siihen, että lupaamatta mitään voi saavuttaa enemmän.
Arvokkaita kivikkoja
Päättyvän vuoden aikana tapahtui monia asioita. Pääosa niistä oli hyviä, ja siitä saan olla kiitollinen ja onnellinen. Vuosi antoi paljon ja otti jonkun verran, mutta siitä selvittiin! Elämään tuli rakkautta. Parisuhde. Vauhdilla sukelsin tunteiden syvyyksiin ja aitouteen ihmissuhteissa. Se oli jotain sellaista, minkä suhteen olin jo lähes menettänyt toivoni menneisyyden pettymysten ja vastoinkäymisten myötä. Sitä en odottanut, en uskaltanut toivoa, enkä nähnyt sille edellytyksiä. Mutta silti se tuli. Kiitos siitä. Ja se suhde on antanut paljon. Ja opettanut. Opettanut elämästä ja saanut minut ajattelemaan asioista tavoilla, jotka eivät ehkä aiemmin ole olleet omalla mukavuusalueella. Välillä asioita on joutunut tekemään kantapään kautta, koska pää on niin kovaa tekoa. Joitakin asioita piti takoa sinne oikein urakalla, ennen kuin meni perille. Sen seurauksena tulleet ajattelutavan muutokset ovat kuitenkin tehneet elämästä ja arjesta parempia.
Syksyn aikana tapahtui myös jotain odottamatonta, joka palautti maan pinnalle. Jopa sen alle. Olin vähällä menettää kaiken, ja osittain sen menetinkin hetkeksi. Pikku hiljaa vuoden aikana menetin otteeni moneen asiaan elämässäni, ja se eskaloitui syksyllä, kun sukelsin pimeyksiin. Tuli uupuminen. Elämään, työhön ja kaikkeen mahdolliseen. Masennus, joka mursi hetkeksi kaiken. Pikku hiljaa menetin ilon ja nautinnon eri asioihin. Harrastuksiin, ihmissuhteisiin, nykyhetkeen ja tulevaan. Kaikki kaatuikin yhtäkkiä päälle, ja se sai menettämään otteen kaikkeen, minkä luulin olevan hyvin elämässäni. Jälleen taisteltiin tämän kovan pään kanssa. Onnellinen saan olla kuitenkin siitä, miten tuo uusi tilanne saatiin melko nopeasti hallintaan. Sain korvaamatonta apua, jota ilman en olisi tässä. Se oli iso tekijä toipumisessani, joka on toki vielä kesken. Ja nyt, en näe tuota tapahtumaa mitenkään surullisena asiana, koska sen ansiosta opin arvostamaan paremmin kaikkia niitä elämän osa-alueita, jotka rakentavat kestävää henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
Kuluneen vuoden tapahtumat opettivat priorisoimaan asioita. Sitä, minkä koen tärkeäksi, ja mihin haluan keskittää voimavarani. Asioita, joiden haluan pysyvän elämässäni vaikka kaikki muu vietäisiin pois. Haluan olla onnellinen. Ne asiat, jotka muodostavat tarkoittamani onnellisuuden, ovat lähimmät ihmissuhteeni, perhe ja vapaus. Vapaus olla oma itseni, nauttia asioista ympärilläni ja tehdä valintoja, jotka tuovat mielenrauhaa. Silloin koen olevani onnellinen.
Silmät kiinni ja sukelletaan uuteen
Oliko tämä vuosi sitten hyvä vuosi? Kyllä se oli. Vaikka vastoinkäymisiäkin oli, ne opettivat paljon. Ennen kaikkea omasta itsestäni. Ne saivat pohtimaan sitä, mikä on elämässä loppujen lopuksi tärkeää, oleellista. Ja mitkä ovat oikeasti niitä asioita, joista oma onnellisuuteni muodostuu. Olen lisäksi oppinut arvostusta. Toisia kohtaan, mutta tärkeimpänä omaa itseäni kohtaan. Opettelen vieläkin itseni hyväksymistä. Siihen syksy oli hyvä oppitunti, ja se matka jatkuu vielä tästä eteenpäin. Kaikki tämän vuoden opetukset ovat myötävaikuttaneet oman sisäisen rauhan saavuttamiseen. Se tarkoittaa sitä, että koen olevani hyvässä kohdassa elämääni tällä hetkellä, juuri siellä missä pitääkin. En kadu asioita ja olen tyytyväinen elämääni, tässä kuluvassa hetkessä.
Mitä pitäisi sitten odottaa alkavalta vuodelta? Mitä minä odotan? Pieniä, yksinkertaisia asioita. En tee suuria suunnitelmia vuodelle 2024. Annan ajan kulua ja pyrin nauttimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti kaikesta, mitä elämässäni on juuri nyt. Menneisyys ja kaikki ne kahleet, mitä siihen liittyy, pitää nyt jättää taakse ja keskittyä siihen mikä on totta tällä hetkellä. Se vahvistaa minulle sitä rauhaa ja onnellisuutta, jota tavoittelen.
Pyrin ottamaan vastaan kaiken, mitä eteen tulee. Olkoon se hyvää tai vähemmän hyvää, selviän siitä kaikesta. Koska selvisinhän tästäkin vuodesta, vaikka se toi eteeni asioita, joita en yhtään odottanut. Paljon piti tehdä töitä tiettyjen asioiden kanssa, mutta se kannatti. Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Luulen, että minulle kävi juuri niin. On minulla toki pieniä unelmia tulevalle vuodelle, mutta maailmani ei kaadu, jos ne jäävät saavuttamatta. Jos ne eivät toteudu tulevana vuonna, ne tapahtuvat sitten aikanaan. Tai sitten ne unelmat muuttuvat, ja toteutuvat uusina unelmina.
Hyvää Uutta Vuotta 2024!
HEIJASTUKSIA VEDESSÄ 