Voimaantunu

Uskaltaisinkohan vähän kehua itseäni? Olen ollut aika varovainen arvioimaan, että missä vaiheessa tämä oma toipumiseni masennuksesta on. Mutta nyt on ehkä vähän aika kerätä sitä rohkeutta muodostaa mielipide, että mullahan menee ihan hyvin. Kohta on kulunut kaksi kuukautta siitä, kun koin koskettaneeni pohjan tällä matkalla. Työhön paluusta on kulunut aikaa kolme viikkoa. Se ero, mikä on havaittavissa tuon lokakuun lopun pohjakosketuksen ja tämän hetken kanssa, on huima.

Motivaation herättelyä

Ennen töihin paluuta ja siinä alkupäivien aikana oli ahdistusta ilmassa ja epävarmuus leijui ilmassa. Piti keskittyä ihan tosissaan siihen, että lähestyy asioita rennolla otteella. Pikku hiljaa se ahdistuskin hävisi mielestä. Olen yrittänyt kuunnella itseäni. Sitten tapahtui ehkä sellainen juttu, mitä en osannut odottaa. Oli tarjolla kokonaan uusi projekti töissä, joka alkuun tuntui äärimmäisen ahdistavalta. Lupauduin siihen kuitenkin. Nyt kun projektiin on päässyt sisälle, tuntuu että se on parantanut omaa oloa työn suhteen. Se on tuonut lisää mielekkyyttä, ja motivaatio on alkanut heräämään työhön. Tätä ei ole ollut pitkään aikaan. Loppujen lopuksi, tai ainakin nyt siltä tuntuu, tämä projekti oli se, mitä ehkä tähän hetkeen tarvitsinkin. Ehkä oli siis vähän onnea matkassa.

Nyt uskallan sen sanoa, että voin nyt hemmetin hyvin! Kokonaisvaltaisesti hyvin. Siihen kuuluu se tunne, että koen tyytyväisyyden tunnetta tämänhetkiseen elämääni. Löydän iloa asioista. Jaksan tehdä asioita. Suunnittelen tulevaa. Mutta en ole vielä siellä, missä haluan olla. Siihen kuuluu isona asiana liikunnan palauttaminen arkeen. Se on ollut minulle aina tärkeää, ja sen puuttuminen on inhottavin asia tässä hetkessä. Sen osalta pitää nyt asettaa vähän tavoitteita, liikaa puristamatta kuitenkaan. Toiveissa olisi päästä hiihtoladulle viikonloppuna. Saa nähdä miten onnistun.

Mutta hyvä fiilis on alkanut palaamaan kaikkiin elämän osa-alueisiin, se on ehkä tärkeintä just nyt. Vaikka eteen tulee välillä vaikeuksia tai haasteita, osa pieniä ja osa vähän isompia, niistä on selvitty. Ja ehkä tärkeimpänä se ajatus, että uskon myös jatkossa selviäväni niistä. Ehkä vahvempana ja viisaampana. Toivon ainakin niin.

Vapauttavaa mielenrauhaa

Tämä kokonaisvaltainen hyvinvointi, mitä tällä hetkellä tunnen, näkyy käytännössä kaikessa mielenmaisemassa. Vapautena, jota tarkoitan sillä, että on helppo hengittää. Olen suurelta osin päässyt eroon siitä ahdistavasta tunteesta, joka helposti aiemmin tuli painolastiksi harteille, ihan pienestäkin jutusta. Uskon, että ajatusmaailmani on muuttunut monessa suhteessa. Osaan ehkä ottaa vähän rennommin, hyväksyä enemmän erilaisuutta, hyväksyä itseni ja olla sitä mieltä, että se mitä nyt olen riittää. Ennen kaikkea itselleni. Koska olen aina ollut itse se pahin itseni kritisoija ja arvostelija. Mikään ei ollut minulle tarpeeksi hyvää, en kokenut onnistuvani juuri missään, aina keksin jotain parannettavaa. Se, että itse leimaa itsensä epäonnistujaksi kaikessa, on pidemmän päälle todella raskasta ja kuormittavaa.

Se on tottakai myös sitä pessimistin ajatusmaailmaa, jollaiseksi olen itseni aina määritellyt. En nytkään koe olevani mitenkään yltiöpositiivinen ihminen, mutta avain on ehkä se, että näen positiivisuutta eri asioissa enemmän kuin ennen. Se on vapauttavaa. Silloin pystyy avoimemmin näkemään kaiken ympäröivän maailman, olemaan lempeä kaikelle. Ja se on tuonut lempeyttä ihmissuhteisiin. Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Sanotaan tähän vielä klisee, että näen kaiken selvemmin. Mutta se on täyttä totta, tunnen sen kaikessa tekemisessä.

Voimaa ja valoa

Ollessani henkisesti pohjalla pari kuukautta sitten, tuntui kuin olisin ollut jossain putkessa, jossa juuri ja juuri mahdun kulkemaan. Seinät kaatuivat päälle, ja oli vaikea hengittää siinä ahtaassa tunnelissa. Pystyi näkemään vain suoraan eteensä, ei ympärille. Tiedostin vain oman itseni ja sen putken, ja sen luoman pahan olon. Nyt kun olen päässyt ulos sieltä, olen vapaa. Näen kaiken sen, mitä on ympärillä. Ja se kaikki tuntuu hyvältä. Ja se antaa voimaa.

Täytyy tässä nyt antaa vähän krediittiä itselleen. Tämä hetki, johon nyt on päästy, on varmasti monen tekijän summa, mutta valaa se myös uskoa siihen, että on itsekin tehnyt oikeita asioita ja valintoja. Hyvä minä. Olen mä vähän ylpeä itsestäni. Eiköhän tästä vielä hyvä tule. Suunta on oikea ja avoimin ja positiivisin mielin kohti tulevaa. Välillä ajattelen, että tämä kulunut syksy oli asia, joka piti tapahtua. Koska se herätti minut monen asian suhteen. Ilman sitä en tiedä olisinko saavuttanut tätä kaikkea, mitä nyt olen. Minun piti nähdä se kaikki, jotta pystyin tekemään korjausliikkeet, mitä tarvittiin. Olen siis oikeastaan osaltaan onnellinen, että tämä tapahtui minulle. Ja vielä onnellisempi siitä, miten se on vaikuttanut minuun.

Kohta on joulu ja mennään kohti uutta vuotta. Otan sen vastaan avoimuudella ja positiivisuudella. Mitä kaikkea se tuo tullessaan, ei voi vielä tietää, mutta eiköhän siitä kaikesta selvitä. Koska voin nyt hyvin ja elämässä on tapahtunut hyviä asioita. Mä oon voimaantunu.